Palsinoja, Palsitunturi
Palsinoja, Palsitunturi, näihin paikkoihin jäi erään kullankaivajan nimi elämään. Perimätieto kertoo että Palsi viihtyi purollaan viitisen vuotta. Huuhtoi, kaivoi ja kenties löysi kultaa. Mistä hän tuli ja minne meni? Kuka tietää. Tämä tapahtui joskus 1860-luvulla. Nimi pysyi, vaikka merkkipaalunsa myöhemmin paikalle löivät Raahesta saapuneet kullankaivajat.
Palsi huuhtoi kultapuroaan viisi vuotta
Lihrin retkikunta matkaan v. 1868
Kesällä v. 1868 hallitus lähetti retkikunnan rahapajanjohtaja, insinööri J C Lihrin johdolla tutkimaan Tenon ja sen lähdehaarojen Suomen puoleisia rantoja.
Kullanmerkkejä löytyi lähes kaikkialta, mutta ei missään niin runsaasti että kaivaminen olisi ollut taloudellisesti kannattavaa.
Ivalonoen latvoille Nulkkamukkaan ja Ritakoskella
Talvi ja pakkanen teki tuloaan ja eväät alkoivat huveta. Siitä huolimatta haluton retkikunta veneili paluumatkallaan Ivalojokea, Nulkkamukkaan ja Ritakoskelle saakka. Retkikunnan muut jäsenet keskittyivät iltahämärässä kalastamaan ja muihin askareihin kun Lihr kaivoi veneen keulasta vaskoolin ja alkoi vaskata joenpohjasta kourasemaansa maa-ainesta. Ensimmäinen ”pannullinen” ja vaskoolin pohjalla komeili toistakymmentä rohkeankokoista hippua.
Vaskoolin pohjalla toistakymmentä hyvänkokoista hippua
Kun huomattavien kultaesiintymien olemassaolo oli varmistunut, varattiin kruunulle maa-alue paikasta jossa rikkaimmat kultalöydöt oli tehty. Tämä paikka oli silloisen Porttikosken keskijuoksun varrella.
Kultalan Kruunun Stationi
Komealle, korkealle Ivalojoen törmälle valmistui valtiolle kulta-asioiden hoitoa ja valvontaa varten Kultalan Kruunun Stationi.
Kultala on edelleen nähtävissä ja koettavissa, Kultalan päiväreitti siellä on myös autiotupa ja varaustupa yöpyjiä varten
