Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kyrönkylä’

Saariselän ja Laanilan matkailullinen historia on vuosisatoja pitkä.

Tätä kautta ovat kulkeneet Ruijan polut, jota ovat taivaltaneet verottajat, kauppiaat, kullankaivajat, helmenpyytäjät, metsästäjät, kalastajat ja jutaavat lappalaiset kuten myös nälkävuosia paenneet kulkijat Ruijan rannoille.

Kyrönkylän (Ivalon) kasvaessa pelkkä talvitie ei enää riittänyt

Talvitie Luirojärven ja Sompiotunturin autiotuvan kautta Saariselän itäpuolelta Akujärvelle ja sieltä Veskoniemeen ei enää riittänyt kun Kyrönkylä (Ivalo) kasvoi ja voimistui. Tarvittiin myös kesällä käytössä oleva tie Sompiosta Kyrönkylään. Kesätie kulki Nattasten välistä Saariselän yli Törmäseen.

Talvitiet olivat poroilla kuljettavia. Kesäiset kinttupolut kulkivat samoja reittejä, kierrellen pitkin kankaita, jänkiä ja järviä. Joskus 1800-luvun alkupuoliskolla alettiin tehdä ratsuteitä, jotka jokseenkin noudattelivat kinttupolkujen reittejä, ne tosin raivattiin leveämmiksi kuin vanhat polut.

Ratsutiet muuttivat totuttuja kulkukäytäntöjä

Ratsuteihin tuli kilometrien mittaisia suoria jaksoja, ojat vierustoille ja pitkospuut jänkien yli. Jokien yli kuljettiin edelleen veneillä.

Yöpymispaikoiksi alettiin rakentaa autiotupia päivämatkan päähän toisistaan.

Osa näistä autiotuvista on edelleen käytössä. Lisää asiaa autiotuvista  http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1339    Pohjoisen lapin autiotuvista nykyään ehkä kuuluisin on Karvaselän autiotupa eli Kummituskämppä joka on muuten siirretty Saariselälle kaikkien ”koettavaksi” kappelin ja Tunturihotellin välimaastoon.

Tien kunnostus oli postimiehen tehtävä

Teiden kunnostuksesta huolehtivat postimiehet postinjakelumatkoillaan. Tosin käytäntöä ei kestänyt kauan, sillä eihän postimiehillä ollut aikaa eikä voimia moiseen hommaan. Siispä v 1862 perustettiin tiekassa, johon jokaisen täysi-ikäisen kansalaisen piti maksaa vuosittain 3 kopeekkaa. Niillä rahoilla sitten palkattiin tien kunnostaja ja rakennettiin mm. pitkospuita soiden yli.

Hevosella ratsutielle, mutta vain kesällä

Ratsutiet olivat Pohjois-Lapissa lähinnä paranneltuja versioita polkuteistä ja tehty pääasiassa hevosella kulkua ajatellen. Niitä voitiin käyttää vain kesäaikana, sillä matkan varrella ei ollut talleja.

Maantiet ja Majatalot  hevosrekiä ja -kärryjä varten

Ratsuteistä seuraava kehitysaskel olikin sitten maantiet. Nekin rakennettiin aluksi hevosajoneuvoja varten, talvella reet ja kesällä kärryt.

Teiden varsille rakennettiin majataloja (kievareita) talleineen. Majataloiksi hyväksytyt uudistilat saivat avustusta yleisistä varoista. Kievareilla oli kyytivelvoite mutta kuljetusvälineistön maksoi kruunu ja välineiden kunnossapidon kunta.

Saariselän lähimmät kievarit

Nykyistä Saariselän kylää lähimmä kievarit olivat Laanilan kievari Laanilassa, nelostien länsipuolella 2 km nykyisen Saariselän kylän keskustasta etelään. Rakennuksen rakensi kultayhtiö Aktiebolag Prospector pääkonttorikseen. Kultakuumeen hiivuttua rakennuksessa aloitti toiminnan Laanilan majatalo.

Tällä hetkellä Laanilan Kievari elää uutta nousukautta, palvellen yritys- ja ryhmäasiakkaita räätälöidyillä ohjelma- ja ruokailupalveluilla. Tosin majoitustiloja asiakaskäyttöön ei enää ole.

Törmäsen majatalo Ivalon eteläpuolella lähellä lentokenttää. Tankapirtti on Tankavaaran Kultakylästä pohjoiseen ja nelostien länsipuolella edelleenkin, tosin yksityiskäytössä eikä toimi enää majatalona. Saariselän kylän pohjoispuolella, Magneetimäen juurella oli Paljakainen. Paljakaisen majatalon rakennukset poltettiin lapin sodan aikana. Paikalla olleesta majatalosta muistuttaa tänä päivänä vain muutama komea kivijalan kivi sekä  nurmikenttä.

Kärrytie mullisti Saariselän erämaisen luonteen

Laanilaan tuli ensimmäisen kärrytie Prospector-kultayhtiön mukana v 1902. Tie Sodankylän Könkäältä rakennettiin v 1902 ja se mullisti Laanilan erämaisen luonteen kertaheitolla. Sama tien pohja on edelleen osittain käytössä, tosin ”pahimpia paikkoja” on kierretty ja mutkia oiottu.

Kultainen tie ”Gollegeaidnu”

Maantie Sodankylästä Ivaloon valmistui  v. 1913. Tosin pieniä viivytyksiä oli matkassa, kun paikalle ajetusta täytemaasta löytyi hengettömän pieniä kultahippuja.

Paikalla alkoi niin innokas vaskaus, että kului melkoinen pätkä uutta maantietä ennen kuin kultakuume asettui ja päästiin taas jatkamaan tietöitä.

Tuo tienpätkä tunnetaan nykyään ”Kultaisena tienä” (saameksi: Gollegeaidnu) ja sen historiasta kertovia opastetauluja on sekä tien eteläisessä että pohjoisessa päässä.

Rovaniemeltä Ivaloon viidessä päivässä

Uutta maantietä pitkin posti kulki Rovaniemeltä Ivaloon kaksi kertaa viikossa, edelleen hevoskyydillä… Matka kesti viisi vuorokautta ja välillä oli 19 majataloa. Onneksi ensimmäinen postiauto saatiin Ivaloon jo 1921.

Matka jatkui vasta kevään sulatettua korkeat lumipalteet

Autot yleistyivät ja teitä käytettiin myös talvella, tosin pehmeä lumi haittasi kapearenkaisten autojen kulkua. Tunturissa tuuli kuljetti lunta koko ajan ja lapiomiehillä riitti töitä, kunnes palteet talven aikana nousivat niin korkeiksi, ettei lunta saanut enää heitettyä niiden yli. Silloin oli yritys lopetettava ja jäätävä odottamaan kevättä. Pysyvä helpotus ”lumimiehille” saapui 1930-luvulla lumiauran muodossa.

Magneettimäki

Magneettimäki –nimi syntyi Petsamon tien myötä. Etelään matkanneet kuorma-autot juuttuivat Urupään jyrkkään nousuun. Parin kilometrin mäki imi hevosvoimat auton moottorista ja näin syntyi ajatus siitä, että mäessä on magneettia.

Petsamon tien rakentaminen avasi polut Saariselän tuntureille ja lomakaupungille, joka on kasvanut tähän päivään asti vaihtelevalla vauhdilla.

Read Full Post »

Palsinoja, Palsitunturi

Palsinoja, Palsitunturi, näihin paikkoihin jäi erään kullankaivajan nimi elämään. Perimätieto kertoo että Palsi viihtyi purollaan viitisen vuotta. Huuhtoi, kaivoi ja kenties löysi kultaa. Mistä hän tuli ja minne meni? Kuka tietää. Tämä tapahtui joskus 1860-luvulla. Nimi pysyi, vaikka merkkipaalunsa myöhemmin paikalle löivät Raahesta saapuneet kullankaivajat.

Palsi huuhtoi kultapuroaan viisi vuotta

Lihrin retkikunta matkaan v. 1868

Kesällä v. 1868 hallitus lähetti retkikunnan rahapajanjohtaja, insinööri J C Lihrin johdolla tutkimaan Tenon ja sen lähdehaarojen Suomen puoleisia rantoja.

Kullanmerkkejä löytyi lähes kaikkialta, mutta ei missään niin runsaasti että kaivaminen olisi ollut taloudellisesti kannattavaa.

Ivalonoen latvoille Nulkkamukkaan ja Ritakoskella

Talvi ja pakkanen teki tuloaan ja eväät alkoivat huveta. Siitä huolimatta haluton retkikunta veneili paluumatkallaan Ivalojokea, Nulkkamukkaan ja Ritakoskelle saakka. Retkikunnan muut jäsenet keskittyivät iltahämärässä kalastamaan ja muihin askareihin kun Lihr kaivoi veneen keulasta vaskoolin ja alkoi vaskata joenpohjasta kourasemaansa maa-ainesta. Ensimmäinen ”pannullinen” ja vaskoolin pohjalla komeili toistakymmentä rohkeankokoista hippua.

Vaskoolin pohjalla toistakymmentä hyvänkokoista hippua

Kun huomattavien kultaesiintymien olemassaolo oli varmistunut, varattiin kruunulle maa-alue paikasta jossa rikkaimmat kultalöydöt oli tehty. Tämä paikka oli silloisen Porttikosken keskijuoksun varrella.

Kultalan Kruunun Stationi

Komealle, korkealle Ivalojoen törmälle valmistui valtiolle kulta-asioiden hoitoa ja valvontaa varten Kultalan Kruunun Stationi.

Kultala on edelleen nähtävissä ja koettavissa, Kultalan päiväreitti siellä on myös autiotupa ja varaustupa yöpyjiä varten

Read Full Post »